Valitan laiskuuttani kirjoittaa kommentteja EM-starteista näin myöhään, mutta jotain muistan niistä vieläkin.
Ensinnäkin paikan päälle San Benedetto del Trontoon pääsin kaksi päivää ennen 200m kisaa, siis sunnuntaina 1. elokuuta. Tämä on aikaisemmista vuosista hyväksi havaittu ajankohta, sillä on hyvä että lentokoneessa ja autossa istuttujen kilometrien jälkeen ei tarvitse samana päivä lähteä tekemään rengastestejä ja viimeistelyharjoitusta kisaradalle. Lisäksi viimeisenä pistan kisapäivänä pääsee näkemään huikeat viestifinaalit ja sillä tavoin virittämään itseään EM-huumaan. Hotellit ja muut systeemit kuten kulkemiset radalle ehtii myös mukavasti selvittämään tulopäivänä ja näin seuraavina päivinä ei tarvitse keskittyä kuin luisteluun.
Maanantaina iltapäivällä olikin sitten maantiedaran harjoitukset, joissa keskittyminen käytännössä kahteen asiaan; rengasvalintaan ja kaarteen ajolinjaan. Lähdin luistelemaan treenejä kokosetillä Bontin vaaleansinisillä (87A) Kinetic pyörillä, mutta nopeasti muutaman kiihdytyksen jälkeen kävi selväksi että pito noin kovalla sarjalla ei tule ihan riittämään pikkaisen huokoisella uudella alustalla. Kaarteen kanssa pääsin sinuiksi oikeastaan heti, mutta se olikin sopivan loiva ja kokonaan täysillä poljettava noin 110 asteen kurvi. Rata oli lisäksi niin leveä, että kaarteesta ulostulolinjan sopi antaa tarvittaessa valua vähän uloskin ilman mitään ongelmia.
Tiistaiaamupäivän karsintaan laitoin pehmeämpää 85A rengasta päihin varmistamaan pitoa keskirenkaiden pysyessä ennallaan ja tämä sekasarja tuntui lämmittelyssä heti hyvältä joten päätin lähteä sillä viivalle. Arvonnassa Suomelle oli seniorisarjoihin määräytynyt starttipaikka viimeisen kolmanneksen joukkoon, mikä tiesi suoritusta viimeisten joukossa. Jokainen maa nimittäin saa asettaa maksimissaan kolme luistelijaa kuhunkin kilpailuun ja aika-ajossa kilpailijat tekevät suorituksensa maakohtaisessa arvontajärjestyksessä. Eli eri maiden edustajat tulevat suoritusvuoroon arvotussa järjestyksessä yhteensä kolme kertaa. Mikäli jollain maalla on vain kaksi edustajaa luistevat nämä kilpailijat vasta kahdella viimeiselle kierroksella. Yhden luistelijan maat kuten suomi tänä vuonna puolestaan luistelevat vasta viimeisellä kierroksella. Sillä luisteleeko ryhmän alku vai loppupäässä ei mielestäni ole mitään vaikutusta ellei nyt sade satu yllättäämään kesken kilpailun kiusaamaan loppupään luistelijoita. Oma suoritukseni karsinnassa ei varsinaisesti ollut starttia lukuunottamatta mitenkään kaksinen. Hyvän alkukiihdytyksen jälkeen kaarteeseen meno epäonnistui viimeisen ulkopuristuksen ohjautuessa "alta pois" ja tästä eteenpäin koko viimeiset 150m en tahtonut millään saada kunnon painetta puristuksiin. Onneksi aikani 17,426s riitti finaaliin, koska tiesin pystyväni parempaan ja halusin sen myös todistaa. Normaalisti aika-ajojen finaalit luistellaan vielä samana päivänä mutta tällä kertaa vesisade siirsi finaalia seuraavaan päivään.
Keskiviikkona satoi vielä aamullakin vettä mutta ennuste lupaili parempaa säät iltapäiväksi ja jury päätti siirtää 200m finaalien alkamaan klo 14. Tämä tiesi sprinttereille tiukkaa päiväohjelmaa, koska 500m kilpailut luisteltaisiin alusta loppuun iltapäivän ja illan aikana. Aamulla hotellissa tuntui että finaaliin olisi jotenkin helpompi lähteä luistelemaan koska mitään paineita ei ollut, mutta itseasiassa alkuverryttelyn jälkeen jännitys oli sittenkin jopa karsintaa edeltänyttä tunnetta suurempi. Sain pidettyä kuitenkin mielen rauhallisena sekä keskittymisen karsintakisan virheiden korjaamisessa ja onnistuin viemään ajatukset finaalisuoritukseen asti. Finaalissa luistelujärjestys määräytyy karsinnan mukaan eli parhaat luistelevat viimeisenä. Pääsin siis tekemään oman suoritukseni heti toisena oltuani alkukilpailun 11. Startti oli jälleen hyvä ja kaarteeseen menon otin varman päälle minkä ansiosta kaarre sujui kokonaisuudessaan tasapainoisesti. Loppusuoralla en vieläkään saanut yhtään unelmapuristusta vaan potkut karkasivat vähän paineettomina alta pois, mutta oli sekin kyllä parempi kuin karsinnassa. Tuloksena kuitenkin vajaan parin kymmenyksen parannus, 17,246s, loppusijoituksen säilyessä sama 11. Olin todelle iloinen ja tyytyväinen 200m suoritukseen. Päätavoite oli ottaan noin puoli sekuntia kärkeä kiinni verrattuna viime vuoteen ja se kutakuinkin onnistui. Lisäksi finaalipaikka ja sen mukanaan tuoma jännitys oli arvokas kokemus. Oli myös hieno seurata läheltä kuinkan Mathias Schwierz vuosien yrittämisen ja useiden kakkossijojen jälkeen kuulutettiin mestariksi.
500m alkuerä luistelttin noin tunnin kuluttua 200m finaalin jälkeen joten suurempaa herättelyä ei tarvittu. Luisteluni oli pitkälti odotusteni mukainen eli startista kärkeen ja 150m jälkeen kaikki painaa ohi. No ei nyt sentään ihan kaikki, mutta liian moni kuitenkin jotta jatkoon olisin päässyt. Kuka lainaisi vähän maksiminopeutta ja rytmimuutoskykyä viimeiseen kaarteeseen???
Teemu
Ensinnäkin paikan päälle San Benedetto del Trontoon pääsin kaksi päivää ennen 200m kisaa, siis sunnuntaina 1. elokuuta. Tämä on aikaisemmista vuosista hyväksi havaittu ajankohta, sillä on hyvä että lentokoneessa ja autossa istuttujen kilometrien jälkeen ei tarvitse samana päivä lähteä tekemään rengastestejä ja viimeistelyharjoitusta kisaradalle. Lisäksi viimeisenä pistan kisapäivänä pääsee näkemään huikeat viestifinaalit ja sillä tavoin virittämään itseään EM-huumaan. Hotellit ja muut systeemit kuten kulkemiset radalle ehtii myös mukavasti selvittämään tulopäivänä ja näin seuraavina päivinä ei tarvitse keskittyä kuin luisteluun.
Maanantaina iltapäivällä olikin sitten maantiedaran harjoitukset, joissa keskittyminen käytännössä kahteen asiaan; rengasvalintaan ja kaarteen ajolinjaan. Lähdin luistelemaan treenejä kokosetillä Bontin vaaleansinisillä (87A) Kinetic pyörillä, mutta nopeasti muutaman kiihdytyksen jälkeen kävi selväksi että pito noin kovalla sarjalla ei tule ihan riittämään pikkaisen huokoisella uudella alustalla. Kaarteen kanssa pääsin sinuiksi oikeastaan heti, mutta se olikin sopivan loiva ja kokonaan täysillä poljettava noin 110 asteen kurvi. Rata oli lisäksi niin leveä, että kaarteesta ulostulolinjan sopi antaa tarvittaessa valua vähän uloskin ilman mitään ongelmia.
Tiistaiaamupäivän karsintaan laitoin pehmeämpää 85A rengasta päihin varmistamaan pitoa keskirenkaiden pysyessä ennallaan ja tämä sekasarja tuntui lämmittelyssä heti hyvältä joten päätin lähteä sillä viivalle. Arvonnassa Suomelle oli seniorisarjoihin määräytynyt starttipaikka viimeisen kolmanneksen joukkoon, mikä tiesi suoritusta viimeisten joukossa. Jokainen maa nimittäin saa asettaa maksimissaan kolme luistelijaa kuhunkin kilpailuun ja aika-ajossa kilpailijat tekevät suorituksensa maakohtaisessa arvontajärjestyksessä. Eli eri maiden edustajat tulevat suoritusvuoroon arvotussa järjestyksessä yhteensä kolme kertaa. Mikäli jollain maalla on vain kaksi edustajaa luistevat nämä kilpailijat vasta kahdella viimeiselle kierroksella. Yhden luistelijan maat kuten suomi tänä vuonna puolestaan luistelevat vasta viimeisellä kierroksella. Sillä luisteleeko ryhmän alku vai loppupäässä ei mielestäni ole mitään vaikutusta ellei nyt sade satu yllättäämään kesken kilpailun kiusaamaan loppupään luistelijoita. Oma suoritukseni karsinnassa ei varsinaisesti ollut starttia lukuunottamatta mitenkään kaksinen. Hyvän alkukiihdytyksen jälkeen kaarteeseen meno epäonnistui viimeisen ulkopuristuksen ohjautuessa "alta pois" ja tästä eteenpäin koko viimeiset 150m en tahtonut millään saada kunnon painetta puristuksiin. Onneksi aikani 17,426s riitti finaaliin, koska tiesin pystyväni parempaan ja halusin sen myös todistaa. Normaalisti aika-ajojen finaalit luistellaan vielä samana päivänä mutta tällä kertaa vesisade siirsi finaalia seuraavaan päivään.
Keskiviikkona satoi vielä aamullakin vettä mutta ennuste lupaili parempaa säät iltapäiväksi ja jury päätti siirtää 200m finaalien alkamaan klo 14. Tämä tiesi sprinttereille tiukkaa päiväohjelmaa, koska 500m kilpailut luisteltaisiin alusta loppuun iltapäivän ja illan aikana. Aamulla hotellissa tuntui että finaaliin olisi jotenkin helpompi lähteä luistelemaan koska mitään paineita ei ollut, mutta itseasiassa alkuverryttelyn jälkeen jännitys oli sittenkin jopa karsintaa edeltänyttä tunnetta suurempi. Sain pidettyä kuitenkin mielen rauhallisena sekä keskittymisen karsintakisan virheiden korjaamisessa ja onnistuin viemään ajatukset finaalisuoritukseen asti. Finaalissa luistelujärjestys määräytyy karsinnan mukaan eli parhaat luistelevat viimeisenä. Pääsin siis tekemään oman suoritukseni heti toisena oltuani alkukilpailun 11. Startti oli jälleen hyvä ja kaarteeseen menon otin varman päälle minkä ansiosta kaarre sujui kokonaisuudessaan tasapainoisesti. Loppusuoralla en vieläkään saanut yhtään unelmapuristusta vaan potkut karkasivat vähän paineettomina alta pois, mutta oli sekin kyllä parempi kuin karsinnassa. Tuloksena kuitenkin vajaan parin kymmenyksen parannus, 17,246s, loppusijoituksen säilyessä sama 11. Olin todelle iloinen ja tyytyväinen 200m suoritukseen. Päätavoite oli ottaan noin puoli sekuntia kärkeä kiinni verrattuna viime vuoteen ja se kutakuinkin onnistui. Lisäksi finaalipaikka ja sen mukanaan tuoma jännitys oli arvokas kokemus. Oli myös hieno seurata läheltä kuinkan Mathias Schwierz vuosien yrittämisen ja useiden kakkossijojen jälkeen kuulutettiin mestariksi.
500m alkuerä luistelttin noin tunnin kuluttua 200m finaalin jälkeen joten suurempaa herättelyä ei tarvittu. Luisteluni oli pitkälti odotusteni mukainen eli startista kärkeen ja 150m jälkeen kaikki painaa ohi. No ei nyt sentään ihan kaikki, mutta liian moni kuitenkin jotta jatkoon olisin päässyt. Kuka lainaisi vähän maksiminopeutta ja rytmimuutoskykyä viimeiseen kaarteeseen???
Teemu
